keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Pitkästä aikaa

On jäänyt kirjoittelut taas vähiin. Mökillä ei tapahtunut pitkään aikaan mitään, olin viikon Maltalla lomailemassa, sain vakityön ja niin edelleen.

Nyt on kuitenkin tapahtunut pitkästä aikaa mökilläkin ja vielä niin paljon etten tiedä mistä aloittaisin. Paavo on innostunut taas mökkiremontista ja sisätyöt ovatkin edistyneet vauhdilla. Kuistin ja huoneen väliovi on nyt paikallaan, samoin portaikon ja vaatekomeron ovet. Niistä ei tosin ole vielä raavittu vanhoja maalejakaan pois, mutta sillä ei ole nyt kiire.


Eikös olekin kauniit :D Pientä maalausta vaan vailla...

Talvikin on välillä tullut ja sitten taas häipynyt.



Hormikin on jo siinä kunnossa, että voisi jo hellan kantaa sisään. Paavo rappasi hormin ja sitten päälle tuli vielä antiikkilaasti. En ymmärrä noista taaskaan mitään, mutta rappauksen jälkeen hormi oli harmaa ja nyt laastin jälkeen se on valkoinen.



Tuohon tulee hellan yläpuolelle vielä valkoista laattaa, joka jatkuu myös tuonne hormin oikealle puolelle, minne tulee sähköhella. 

Keittiö on muutenkin jo edistynyt. Välitilaan tulee vanha Mani-levy, jonka löysin facebook -kirpparilta. Meillä oli tällainen jo alunperinkin Hämeenkyrössä ja ajattelin sitä mökille, mutta se oli yllättäen kadonnut. Kanalaa siivotessani se löytyikin sitten yllättäen sieltä, kanojen munintakopin katosta. Kyllä harmitti ja päätin hankkia vielä samanlaisen tilalle, jos vain jostain löytyisi. Ja löytyihän se sitten, maksoi 20e ja matkahuollon kuljetus Pohjois-Suomesta vielä melkein toiset 20e päälle. Mutta nyt on Mani-levyä! Tässä se ei tosin ole vielä kiinni paikallaan, mallailuasteella vasta. Paavo teki vanhoille kaapeille sokkelin ja nyt ne ovat normaalin korkuiset. Yläkaapista taas piti sahata parikymmentä senttiä pois, se olisi ollut muuten liian korkea. Tuonne vasempaan kulmaan tulee vielä jääkaappi, jonka ostin myöskin torista. Mahtuu juuri sopivasti tuonne tason alle ja siinä on pakastinlokero jäätelöä varten. Tästä tulee niin söpö!




torstai 26. lokakuuta 2017

Haravointia ja muita hommia

Olen käynyt mökillä haravoimassa kaksi kertaa ja lehdet alkaa olla siivottuna pois. Piha on tässä kohtaa onneksi niin pieni ettei siihen paljon aikaa kulunut. Kerran ajoin lehdet myös leikkurilla silpuksi ja kippasin ne kasvimaalle. En oikein tiedä mikä on järkevää ja mikä ei, mutta eikai tuostakaan nyt hirveästi haittaa voi olla.  Ensi kesäksi voisi tosin investoida uuteen haravaan, tässä alkaa olla enemmän tyhjiä kohtia kuin piikkejä. 


Kultapiiskut kukkivat vielä viimeisiä hetkiään.



Keksin yksi päivä myös että haluan tatarista eroon ainakin osittain. Kaivoin leikkimökin kulmalta juuria pois kaksi kottikärryllistä, paksuimmat olivat ranteenvahvuisia. Kaikkia en saanut millään pois ja ilmeisesti tatar onkin sellainen ettei sitä saa millään hävitettyä, mutta jospa saisi sitä edes hieman hillittyä. Laitoin loppujen juurien päälle vielä muovia jonka peitin mullalla, katsotaan miltä keväällä näyttää. 

Aurinkokin vielä pilkistelee. 

Tiistaina alkoivat pakkasetkin ja viime yönä tuli lunta oikein kunnolla. Kävimme eilen illalla vielä mökillä sen verran, että laitoimme levyjä piipun päälle, ettei se sada täyteen lunta. Ei varmaan ollut yhtään epäilyttävää kun taskulamppujen kanssa kiipeilimme katolla muuten pimeällä siirtolapuutarhalla.  Viimeinen kuva on tiistailta, jolloin lunta ei ollut vielä nimeksikään. 

torstai 12. lokakuuta 2017

Valmis piippu

Siellä se nyt nököttää katolla, piippu valmiina.


Sivujen pellit ja hattu vielä puuttuvat, mutta kai nekin kohta valmistuvat.
Onhan se aika nätti!



Sisälläkin on valmistunut hellan pohja. Vielä pitäisi rapata piippu (sisällä olevat osat siis) ja sitten voi hellan kantaa sisälle omalle paikalleen.



Välipohjan purutkin ovat jo paikallaan, maanantaina oli vapaapäivä niin paperoin välipohjaa ja kuskasin Hämeenkyröstä loput purut takaisin mökille. Ne eivät riittäneet alkuunkaan, niin piti käydä ostamassa lisäksi ekovillapurua. Nyt muistin laittaa jopa pari mökin alkuperäistä lehteä purujen alle, niin on jotain löydettävää seuraavillekin remppaajille. Paavo eristi piipun ympärystän vielä palovillalla sekä jollakin palon kestävällä uretaanivaahdolla.

Maanantaina tein taas pitkästä aikaa myös pari kaatopaikkakuormaa. Takapihalle oli kertynyt kaksi peräkärryllistä erilaista jätettä, ne eivät edes näkyneet tuoksuvattujen keskeltä, niin tuli itsellekin vähän yllätyksenä miten paljon kaikkea siellä olikaan. Tosin yksi kuorma oli kyllä taas kaikenlaista puutarhajätettä, kaikki eivät millään mahtuneet komposteihin. 


Mökin toinen päätykin on nyt vihdoin ummessa. Tässä oli sellainen ruma kestopuusta tehty ritilikkö, niin nyt se on sitten kokonaan ummessa. Ikkunaa tähän ei olisi saanutkaan laittaa, vaan korkeintaa jonkin tuuletusräppänän. Laitoimme sen nyt sitten kokonaan umpeen.


Sähkömies kävi myös vaihtamassa tuossa kuvassa kylkiäisen katon reunan alta näkyvän osan. En nyt tarkkaan edes muista mikä se oli, ilmeisesti päävirtakytkin (?) Sähkömieskin oli järkyttynyt sen kunnosta, ihme ettei koko mökki ollut kuulemma palanut. Onneksi sekin nyt on sitten turvallinen.

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Edistystä

Vihdoinkin mökinkin suhteen on alkanut tapahtua pientä edistystä, kun Paavo on saanut töitään hoidettua alta pois. Hormi on edistynyt jo niin paljon, että kattoon piti tehdä reikä sitä varten. Pitkästä aikaa sai myös jumpata 25 kilon säkkien kanssa, tällä kertaa niissä oli muurauslaastia. Ei ollut kyllä sitä ikävä.








Itse tappelin Paavon muuratessa pensasaidan seassa kasvavien ruusujen kanssa. Yhtäkkiä vain huomasin, että ruusuja onkin kaikkialla. Pari viikkoa sitten kiskoin jo toiselta puolikkaalta vaalealehtiset ruusut pois ja nyt kiskoin toiselta puolskolta tällaiset punertavalehtisemmät ruusut pois. En muista että yksikään olisi edes kukkinut kesällä, joten pois vaan. Osa lähti juurineen ihan vain vetämällä, mutta isompien juurakoiden kanssa sai tapella oikein uralla.



Lähtihän se viimein näillä työkaluilla! Kauhea kraateri jäi jäljelle.
Portin pielessä kasvoi myös iso ruusupuska minkä revin irti ja paikalle piti keksiä jotakin muuta. Istutin siihen sitten hieman narsisseja ja tulppaaneja, joita ostin kun halvalla sain. Värit eivät kyllä käy mitenkään yhteen, mutta eipä tuolla liene niin väliä. 


Lisäksi kavoin mökin päädystä tuota vaaleaa maanpeittokasvia ja laitoin samaan. Kasvavat sitten tai eivät, ei ole suuri menetys. Laitoin rajaksi pikkukiviä joita löytyi palstalta, on se vähän siistimmän näköinen nyt edes.


Vintin ikkuna edistyy myös Hämeenkyrössä. Sovimme että minä kokeilen tehdä tämän ikkunan kokonaan, ei pitäisi olla kovin vaikea kun on vain yksi lasi eikä puuosille tarvitse tehdä mitään korjaustoimia.



Vanhat kitit ehdin jo irroittamaan kokonaan  ja suurimman osan maaleistakin. Ensi kerralla kun menen Hämeenkyröön niin täytyy jo sutia ensimmäinen kerros maalia. Paavon mukaan tähän pitää tehdä myös uusi karmi, koska vanha karmi ei ole kuulemma oikeaa karmipuuta. Itse en osaa asiaa kommentoida, ihan tavalliselta karmilta vanhakin minusta näyttää. 

 Omenoita riittää vieläkin, toin niitä kotiinkin rappukäytävään laatikollisen ja olivat ne parin päivän jälkeen kaikki hävinneet. Tänään hain tyhjän laatikon pois.


Tänään Paavo oli kaverinsa kanssa pari tuntia mökillä ja kuistin loputkin ikkunat pääsivät viimein paikalleen. Tuohon yhteen ikkunan jämähtivät jostain syystä maalarinteipit kovasti kiinni, täytyy koittaa niitä varovasti rapsutella irti. Mutta hyvältä näyttää, parit laudat vielä puuttuvat. Ja mökki on nyt sitten kokonaan omien pilariensa varassa, viimeinkin. 

Loppuun vielä kuva joka hieman nauratti. Jätin leikkimökin kuistille korillisen omenoita yhdelle Facebookin kautta löytyneelle tarvitsijalle. Kun tulin takaisin, korissa oli tyhjä suklaapussi. Joko omenat olivat huonoja ja nainen jätti tyhjän pussin "kiitti ompuita" tai sitten suklaat menivät jo parempiin suihin. Mikä lie supikoira tai harakka oli ne vienyt.


maanantai 25. syyskuuta 2017

Kuulumisia syyskuulta

Yksi päivä viime viikolla vein taas huonoja omenoita pirtin pihalla olevaan keräykseen. Aina ohimennen pitää kurkista aina yhdistyksen ilmoitustaulu ja nyt siellä joku lahjoittikin leimukukkia. Luki vain minkä mökin portin pielestä niitä voi hakea. Olin liikkeellä kottikärryjen kanssa, joten kiersin tuon palstan kautta ja otin yhden nätisti pakatun syysleimun. Minua onkin harmittanut, kun  kaikilla muilla palstoilla nämä kukkivat nyt niin kauniisti  ja minulla ei ole tätä ollenkaan. Istutin sen tuohon isoon kukkamaahan kaikkien muiden korkeiden kasvien keskelle.


Myöhemmin kuitenkin huomasin, että olinkin ollut väärässä. Löysin tämän pikkuruisen syysleimun kaiken muun keskeltä polun vierestä 😃
No mutta ei näitä silti liikaa ole!


Paavokin ehti yhtenä iltana käymään mökillä. Hän muurasi hormia taas pari kierrosta korkeammaksi, mutta sitten homma loppuikin hieman ikävästi. Hän söi jotakin valmista eväsruisleipää ja haukksi ilmeisesti samalla hiekkaa tms. ja hänen hampaansa lohkesi niin että oikeastaan puolet koko poskihampaasta lähti pois. Kuskasin hänet myös Acutaan, jossa ei kuitenkaan ollut edes hammaslääkäriä. Noh, seuraavana päivänä sen onneksi sai poistettua ja kipu vähän hellitti.


Toinen hieman ikävä asia oli myös tällä viikolla, kun autooni oltiin murtauduttu puutarhan parkkipaikalla. Huomasin sen vasta kun istuin autoon ja soitin puuttui. Ilmeisesti vanha rotiskoni on niin heppoinen, että sinne pääsee sisälle helposti hiuspinnillä tms. koska mitään ei ollut hajotettu 😅 Soitin ei ollut minkään arvoinen ja se ei edes toiminut kunnolla, joten menetys ei ollut suuri. Ainoa että nyt pitäisi saada aikaiseksi vain hankittua uusi, ettei tarvitse hiljaisuudessa ajella. Tai no tarkalleen tuo auto ei kovin hiljainen kyllä ole koskaan...

Myöhemmin tosin huomasin, että myös levykansioni oli viety. Ihan mielenkiinnolla haluaisin kyllä tietää, mitä varas on oikein ajatellut, kun on vienyt parikymmentä kappaletta minun itse polttamiani levyjä joihin on kirjoitettu nimiä kuten "Suvin menomusa 2009, " "Uno on numero 1" ja "Mantalla mennään 2014." Levyillä oli sentään tunnearvoa ja tein toki koko tapauksesta myös rikosilmoituksen, mutta poliiseilta tuli samantien kirje että tapauksen tutkinta on lopetettu, vaikkei sitä varmaan edes aloitettu 😅

Loppuun vielä kuvapari tyyillisestä evästauostani puutarhatöiden lomassa, nämä tosin on otettu ennen kuin nostin kaikki porkkanat.



sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Lisää sadonkorjuuta

Tällä viikolla sain nostettua viimein viimeisetkin porkkanat ja punajuuret. Tässä kuvassa on koko jäljelle jäänyt satoni. Tuo yksi porkkana oli kasvanut aivan hervottomaksi ja muut olivat sitten vaihtelevamman kokoisia. Monen pää oli todella paksu, mutta sitten kun ne nosti maasta niin ne olivatkin jääneet pituudeltaan onnettomiksi nysiksi. Punajuuriin olin kyllä tyytyväinen, tuli monta syötävän kokoista.


Päätin korjata myös bataattisatoni ennen kuin tulee liian kylmää. Oli kyllä suoranainen yllätys miten paljon niitä tulikaan, vaikka en koskaan istuttanut bataatteja edes maahan, vaan pidin ne koko kesän ämpärin kokoisissa purkeissa.



Kädessä oleva bataatti on isoin mikä löytyi. Nuo isot mötkäleet olivat toisesta purkista ja nuo kiemuraisemmat toisesta. Minulla oli siis kahta eri lajiketta, jotka erotin hieman eri muotoisista lehdistä. Ikävä kyllä tässä kohtaa en nyt sit enää muistakkaan, että kummasta lajikkesta tuli isommat bataatit. Otin kuitenkin molemmista alkuja maljakkoon, jospa näistä samoista saisi vielä ensi vuonnakin bataatteja.

Runsaasta sadostani valmistin tällä ohjeella haudutettua bataattia. Sain yhden aika ison vuoallisen, kun kuorin kaikki sormenpaksuisetkin kiemurat ja ai että kun oli hyvää! Jos bataatteja tulisi niin paljon, että niitä pitäisi säilöä, niin niille pitäisi tehdä hankalan oloinen lämpökäsittely. Jotain onnea siis siitäkin, että sato jäi tämän kokoiseksi.


lauantai 9. syyskuuta 2017

Vuosi siirtolapuutarhailua

Maanantaina 4.9. tuli täyteen tasan vuosi mökkikaupoista! Juhlin päivää raivaamalla "olohuoneen" päädyn pöheikköä. Se jäi keväällä laittamatta ja toisaalta halusinkin nähdä mitä kaikkea siellä kasvaa pihlaja-angervon repimisen jälkeen. Eipä siellä sitten kasvanut juuri muuta kuin vadelmaa ja malvaa.

Alkuviikosta oli muutenkin upea keli, kerrankin paistoi aurinko, niin oli kiva olla kerrankin ulkona.




Tämmöinen pöheikkö. Keskellä pilkottaa hieman tiilikasa ja vasemmassa reunassa näkyy omenapuuta. Malvaa kasvaa tuolla takana aika paljon, mutta revin nekin nyt kaikki pois. Sitä kasvaa kyllä muuallakin, niin en lähtenyt niitä täältä säästämään. 


Nyt näkyy tiilikasakin hieman paremmin. Sitä en alkanut nyt siirtelemään, siirretään ne sitten suoraan sisälle kun on taas muurauksen aika. Vadelmaa jätin hieman tiilikasan taakse, täytyy tukea ne keväällä ja toivoa että tulisi sitten jo hieman vadelmia. Tuohon tiilikasan kohdalle voisi vaikka tehdä pienen perunamaan, sekin kun jäi tänä vuonna tekemättä. 


Tässä vielä tuota pöheikköä raivattuna naapurin puolelta katsottuna. Revin vadelmat ym. juurineen irti niin hyvin kun sain ja kaivoin pois vielä parit pihlaja-angervon alut. Tuolla taaempana nekin kyllä saavat kasvaa, mutta ei ihan tänne asti tarvitsisi levitä. Tasoitin vielä tuota aluetta ja kylvin siihen nurmikkoa. Olisi sitten edes siistin näköinen, kun pääsee ruohoa leikkaamaan. 



Heräteostoksena ostin myös tulppaanin sipuleita. Tästä tulikin mieleen, että istutin sipuleita kyllä viime syksynäkin, mutta en silti keväällä nähnyt yhtäkään tulppaania?! Täytyy tutkia vanhoja kirjoituksiani, niin näkee edes mitä olisi pitänyt tulla... 


Nyt kun miettii, niin onpahan tässä vuoden aikana ehtinyt tekemään kuitenkin kaikenlaista, vaikka remonttikin on seissyt jo monta kuukautta. Ehkä ensi vuoden syyskuuhun mennessä pääsisi jo mökissä kunnolla yöpymään ja keittelemään hilloja puuhellalla 😊

Pitkästä aikaa

On jäänyt kirjoittelut taas vähiin. Mökillä ei tapahtunut pitkään aikaan mitään, olin viikon Maltalla lomailemassa, sain vakityön ja niin ed...